Tarina pitkistä lusikoista

Vanhan tarinan mukaan – jota Dantekin lainasi Jumalaisessa näytelmässään – taivasta ja helvettiä erottaa yksi asia: se, miten ihmiset suhtautuvat toisiinsa ja yhteiseen hyvään.

Tarinan mukaan helvetissä istutaan herkkuja notkuvien pöytien ääressä. Jokaisella ruokailijalla on samanlainen, tavattoman pitkä lusikka. Helvetissä jokainen yrittää saada ruokaa omaan suuhunsa, siinä kuitenkaan onnistumatta. Tuloksena on kurjuutta ja ikuista tuskaa.

Mitenkäs taivaassa, ratki taivaassa? Siellä on samanlainen herkkukattaus, ja väellä on samanlaiset hankalat lusikat kuin helvetissäkin. Missä ero? Kas, taivaassa jokainen lusikoi ruokaa jonkun toisen suuhun, ja näin kaikki ovat iloisia, ravittuja ja tyytyväisiä.

Tarina lusikoista tulee usein mieleen. Kun jaettavaa on niukalti, kaikilla on erityisen suuri kiusaus keskittyä vain ja ainoastaan itseensä ja omaan yritykseen, omaan paikkakuntaan, omaan toimialaan, omaan maakuntaan, omaan maahan. What’s in it for me? Ellen minä hyödy, niin ei kyllä hyödy kukaan muukaan.

Nyt joku tietysti ajattelee, että täti voisi ottaa sen kukkahatun pois päästä ja miettiä asioita vähän vähemmän vaaleanpunaisten lasien läpi. Syydvestini on kuulkaas nähnyt sen verran monta syysmyrskyä, että ruusuisuus on tästä hommasta karissut. Ja siksi juuri. Minä väitän, että pitkällä aikavälillä parasta oman edun tavoittelua on tavoitella vähän isompaa etua. Jokainen voi tykönään – sielunsa autuuden ja kukkaronsa koon mukaan – päättää vetääko rajan korttelin päähän vai seuraavalle planeetalle, mutta jos alati miettii omista toimistaan, että hyödyttävätkö ne varmasti (ainoastaan) minua, minua ja minua, eivätkä siinä sivussa jotakuta muutakin, ei pelkästään joudu helvettiin, vaan on siellä jo.

Otetaan esimerkkejä. Jos Kukkahattukadulla on kolme vaatepuotia, joista Putiikki kertoo Facebook-sivullaan järjestävänsä houkuttelevan tyhjennysmyynnin ennen seuraavan sesongin ihanuuksia, kannattaako Puodin ja Muotiliikkeen jakaa päivitys omilla sivuillaan vai ei? Ensimmäisenä tulee helposti mieleen että no tiäteskään ei – miksi ohjata muutenkin harvoja asiakkaita väärään paikkaan, etenkin kun Putiikin omistajarouva ei ikinä käy tykkäämässä muiden päivityksistä ja on muutenkin nokkava. Mutta mitäs jos käykin niin, että Puodin omistaja jakaa Putiikin päivityksen ja houkuttelee siten asiakkaita penkomaan kyseisen kaupan alennuslaareja – ja joku näistä sattuu samalla reissulla huomaamaan Puodin juuri koreaksi laitetusta näyteikkunasta itselleen juuri sopivan uuden kevättakin? Ja sitten tämä kyseinen asiakas laittaa takista kuvan omalle FB-sivulleen, kehuu saamaansa palvelua ja linkkaa Puodin sivuille. Voi tietysti käydä niinkin, että asiakas löytääkin takkinsa Muotiliikkeen näyteikkunasta ja mainostaa naamakirjassa kyseistä liikettä – ilman että Muotiliikkeen omistaja laittoi asiassa tikkua ristiin, ja Puodin omistaja jäi tällä kertaa nuolemaan näppejään. Mutta seuraavalla kerralla vaateostoksille lähtiessään asiakas muistaa, että Kukkahattukadulla oli monta kivaa kauppaa samassa rivissä: sieltä löytyy varmasti kesähäihin mekko, ja samalla naapuriliikkeestä kengät ja laukku. Kerronpa kaverillekin.

Asiantuntijapuolella sama juttu. Jos Pulju tekee hyvän tutkimuksen ja jakaa raporttia sivuillaan asiakkaan sähköpostiosoitetta vastaan, kannattaako Lafkan jakaa linkkiä omille asiakkailleen? Nehän saattavat lukea sen ja – kauhistus – vaihtaa lafkan puljuun? Saattavat jakaa sitä edelleen, ja ohjata aina vain lisää asiakkaita Puljulle (joilla on muutenkin ihan tarpeeksi asiakkaita ja liikevaihtoa, hemmetti, ja toimarilla ruma bemari).

Tjaa’a. Saattaa myös käydä niin, että asiakas kuulee raportista jotain muuta kautta, ja vaihtaa kumppania joka tapauksessa. Asiakkaita ei voi pistää häkkiin ja vartioida ympäri vuorokauden. Toisaalta jos Lafka kertoo avoimesti raportista asiakkailleen, nämä ovat tyytyväisiä saatuaan uutta, laadukasta tietoa – tietysti valppaan, aikaansa herkeämättä seuraavan toimittajansa kautta. Arvokas tieto leviää, ja molemmat yritykset saavat lisää asiakkaita, kun kysyntä lisääntyy. Saattaapa alalle tulla lisää kilpailijoitakin, jotka tietysti pyrkivät hyödyntämään sekä Puljun että Lafkan tekemän pioneerityön. Hyvä juttu: näin saadaan talouteen lisää virtaa ja alalle lisää näkyvyyttä.

Vaan mitä jos liikenne aina tuntuu menevän yhteen suuntaan? Miksei Pulju jaa Lafkan twiittejä, vaikka Lafka kuinka auliisti kehuisi Puljun meriittejä? No, ehkä Lafkassa ei ole vielä huomattu, miten kaunis, pitkä lusikka kädessä onkaan. Muita ei voi muuttaa – itseään voi. Joidenkin tutkimusten mukaan työelämässä pärjäävät parhaiten kenkut pyrkyrit. Voi olla, mutta keneltä itse ostaisit käytetyn (ajo)neuvon? Tolkutonta vauhtia kehittyvän teknologian ja valon nopeudella kiitävän tiedon aikana yhteistyö ja hyvä tahto eivät ole menestyvälle bisnekselle vaihtoehto, vaan edellytys.