Miten rakennetaan henkilöbrändi ja paljonko häröilyä se kestää?

Me ostamme brändejä, ja jos mahdollista, me ostamme brändeiltä. Siksi omaan henkilöbrändiin kannattaa panostaa. 

Käytännössä henkilöbrändi ei ole sen kummoisempi kuin mikään muukaan brändi; se on se mielikuva, minkä me muut sinusta muodostamme esimerkiksi some-käyttäytymisesi perusteella.

Timanttisen asiantuntijamielikuvan rakentaminen vaatii työtä. Pitää osata hommansa, olla uskottava, aktiivinen ja vielä mieleenpainuva. Se tarkoittaa pitkäjänteistä keskustelua niistä erityisalaasi liittyvistä teemoista, jotka – HUOM! – kiinnostavat asiakastasi. Alan sisällä keskusteleminen tuo kyllä sulkia hattuusi, mutta myyntiin asti se ei välttämättä kanna.

Keskustelu tuo omaa osaamistasi esiin, ja samalla se jalostaa sitä. Muiden keskustelijoiden tuomat näkökulmat avartavat omia näkemyksiä. Keskustelun paras puoli on kuitenkin se, että se opettaa yleisöäsi. Ehkä potentiaalinen asiakkaasi ei ole tullut ajatelleeksi, että sinut voisi kutsua ratkaisemaan firman sisäistä ongelmaa, mutta saakin ahaa-elämyksen seurattuaan sinua somessa?

Saako aiheen vierestä puhua?

No mikä ettei, meillä ihmisillä on taipumus kiinnostua juuri ihmisistä. Se että tuot itsestäsi ja persoonastasi esiin jotain omaa tekee sinusta mielenkiintoisen ja mieleenpainuvan.

Viestintäkonsultteja on pilvin pimein, muttta minä saatan olla se ainoa, joka neuloo (kaikkialla). Tai ehkä sinä olet se ainoa asianajaja, joka kävisi myös trubaduurista. Ja moni varmasti tuntee sen tietyn kriisiviestintäkonsultin, joka sähläilee junaliikenteessä ja jonka brändiin kuuluu tiiviisti sukkahousut ja yllätyspata.

Entä jos asiantuntija onkin vapaallaan aktivisti, eikä hänen maailmankuvansa osu yksiin oman kanssa? Se onkin sitten enemmän omantunnon asia. Pätevyyttä jonkun asian intohimoinen ajaminen tuskin syö, joten ostopäätös tehdään mielikuvan pohjalta. 

Miksi näin? Yleensä tunnemme vetoa ihmisiin, joiden ajattelemme muistuttavan itseämme. Me suhtaudumme positiivisemmin ihmisiin, jotka jakavat samanlaisen maailmankuvan kanssamme ja oletamme, että hekin pitävät meistä enemmän. Mikäs sen parempi pohja luottamuksen rakentumiselle?

Saako asiantuntija olla kiva?

Kivan määritelmä voi vaihdella, mutta sanotaanko, että noin yleensä ihmiskontakteissa pääse pidemmälle, jos on edes jossain määrin mukava. Tai ainakaan ei ole epämiellyttävä.

Mukavuus yhdessä osaamisen kanssa kasvattaa luottamusta. On paljon helpompaa lähestyä asiantuntijaa, joka on valmis auttamaan ja neuvomaan jo paljon ennen asiakassuhteen syntymistä, ja josta saa kuvan, että hän kuuntelee, kuin sellaista, jolla on tapana kritisoida ja murista poterossaan. 

Saatikka sellaista, joka käy suoraan hyökkäykseen. Joskus tulee sanottua pahasti (esimerkiksi me ruotsinkieliset saatamme suomeksi kuulostaa tylymmältä kuin mitä olemme kielten erilaisesta rakenteesta johtuen), se on inhimillistä. Virheitään kannattaa silloin pyytää reilusti anteeksi (huomaa, on eri asia pahoitella sitä, että joku pahastui sanomisistasi!).

Jos tylyys on tapa tai tahallista, olisi asiantuntijan aika kaivaa taskupeili esiin. Syytä tulistumiseen kannattaa hakea itsestään, eikä tyhmistä kanssaihmisistä. Painaako mieltä jokin, vai onko asiantuntijuus niin epävarmaa, että sen puolustaminen johtaa hyökkäykseen? 

Summa summarum, pyri välttämään julkista räjähdystä – tunteitaan kannattaa purkaa ennemmin hengittämällä metsässä, sen sijaan että antaisi niiden läikkyä yli somessa. Palautteen antajallakin saattoi olla huono päivä ja muotoilusta tuli kärttyinen sen takia. Tai ehkä vain ymmärsitte toisenne väärin.

Vanha totuus on, että osoittamalla kunnoitusta sitä myös saa. Kestävä henkilöbrändi rakentuu antamalla itsestään ja osaamisestaan. Kollegaani lainaten: asiakkaita puhuttelevat erilaiset asiat, mutta aitous ja autenttisuus koskettaa aina.

Henkilöbränditerveisin

Katja