Pukki, peikko ja kaalimaa – mönkä vai menestys? Lue totuus!

Laura MänkiNo Commentsviestintä

Mitäs tekis jotta mainittais?

Maaliskuun 2. päivänä 2016 Hub Salon loungessa järjestetyn Pukki, peikko ja kaalimaa -seminaarin syntysanat lausuttiin jo kesällä 2015 Hubin kahvipöydässä, kun Laura-täti ja Suomen Tiedetoimittajain Liiton pääsihteeri, journalisti Ulla Järvi jäivät pohtimaan terveysviestinnän, -mainonnan, -propagandan ja suoranaisen huuhaan runsasta kirjoa ja sitä, miten vaikeaa voi oikean tiedon tunnistaminen nykyään olla. Kesäharjoittelijamme, sometontut, saivat niin ikään Ullalta napakan johdatuksen bloggaamisen, mainonnan ja tiedonvälityksen maailmaan. Tästä tädit saivat idean järjestää kokonaisen iltapäiväseminaarin sisältömarkkinoinnin, mainonnan ja journalismin rajamailla.

Ullan lisäksi saimme puhujiksi mukaan myös Valittujen Palojen päätoimittajan Ilkka Virtasen sekä bloggaaja Jari Toivosen. Vuodesta 2004 Valittuja Paloja luotsannut Ilkka tarjosi meille 70 vuoden perspektiivin median murrokseen. Jari puolestaan avasi bloggausta työn ja harrastuksen välimaastossa.

Tuomiolla Aku Ankka

Ulla Järvi kertoi Journalistin ohjeista ja Julkisen sanan neuvoston työstä sekä näytti havainnollisia esimerkkejä. Kanteluiden määrä on noussut voimakkaasti viime aikoina: ovatko käytännöt lipsuneet vai yleisö tullut tarkemmaksi?

Myös seminaariyleisö pääsi leikkimään JSN:a pohtimalla, oliko tämä Yle Keski-Suomen juttu mainontaa vai yleisönpalvelua. JSN päätyi äänestyksen jälkeen vapauttavaan tuomioon, mutta kaalimaalla oltiin ankarampia: yleisön enemmistö näki jutussa lähinnä Ikean mainoksen.

Entäpä se Aku-sedän ja paahtoleipä-ilmoitusliitteen tapaus?

Julkisen sanan neuvoston päätös oli Akkarille langettava: ilmoitusliitteen kansi oli kuin lehden kansi, ja sana ”ilmoitusliite” oli ainoastaan kannessa, kun se olisi pitänyt toistaa jokaisella sivulla. Asiaan vaikutti myös se, että lukijoista suurin osa oli 3-11-vuotiaita.

Amerikkalaista hapatusta: faktantarkistus ja tiukat rajanvedot

Ilkka Virtanen johdatti median monimutkaistumiseen ja avasi Valitut Palat -lehden historiaa. Lehti on instituutio, joka on pitänyt pintansa vuosikymmeniä. Valitut Palat on esimerkki siitä, että umpikaupallisuus voi elää sovussa tiukan faktantarkistuksen kanssa: asia, viihde ja mainonta voidaan naittaa, mutta niitä ei pidä eikä tarvitse sotkea keskenään. Valituilla Paloilla on tiukat periaatteet ja pitkät perinteet toimituksellisen sisällön (”kirkko”, ”the Church”) ja kaupallisen sisällön (”valtio”, ”the State”) erillään pitämisestä. Toimituksen ja bisneksen välillä on selvä ero, mutta ei piikkilanka-aitaa.

Pitkän linjan journalistina Ilkka näki nykymenossa myös toivoa paremmasta.

Loppukevennyksenä katseltiin vintage-mainoksia Valittujen Palojen vuosikymmeniltä. Oi aikoja, oi tapoja, kun Finnair mainosti Amerikan-lentoja viehättävillä lentoemännillä, keskiolutta sai väittää raikkaaksi ja terveelliseksi, ja autoissa oli huima 145 km/h huippunopeus.

Tekeekö palkkio bloggaamisesta journalismia ja työtä?

Jari Toivonen on monitoiminen mies Kiskosta: Finnairin stuertti, luottamusmies, yrittäjä ja bloggari. Puolison kanssa yhdessä ylläpidetty Jippoja-blogi on Turun Sanomien verkkosivujen alla. TS sai viime vuonna huonoa mainetta etsiessään uusia bloggareita: moni näki, että lehti pyrki korvaamaan kalliin ammattityövoiman ilmaisella harrastelijasisällöllä. Jari näki asian toisin ja puolusti puheenvuorossaan Turun Sanomien käytäntöä. Kun blogista ei makseta, sitä ei myöskään voi pitää työnä, eikä bloggaajalle voi esittää deadline- tai tuottavuusvaatimuksia, saati journalististen standardien noudattamista. Jarin mielestä palkkio muuttaisi koko homman luonteen. Omaa yritystä ja sen tuotteita ei TS-blogissa saa suoraan mainostaa, mutta sisältömarkkinointina Jippoja toimii oivallisesti: lukija johdatetaan ja viritetään taitavasti oikeaan aihepiiriin.

Mitä tästä opimme?

Lopuksi käytiin vilkasta keskustelua, johon osallistuivat niin puhujavieraat kuin yleisökin. Pääpointeiksi nousivat medialukutaidon oppimisen välttämättömyys kaiken ikäisillä sekä jonkinlaisten pelisääntöjen ja standardien kaipaaminen myös ns. villeihin sisältöihin, blogeihin ja someen. Ratkaisuksi heitettiin mm. sisältöjen luokittelua chileillä tai tähdillä (5 chiliä – painavaa asiaa, 1 chili – hömppää ja mainosta). Mietittiin myös, olisiko bloggareiden syytä jollakin tavalla järjestäytyä: tämä palvelisi sekä edunvalvontaa esimerkiksi neuvotteluissa mediatalojen kanssa että laadunvalvontaa. Suurimpana ongelmana nykymaailmassa ei olekaan välttämättä kaupallisen ja journalistisen sisällön erottaminen, vaan sekalaiset piilotetut tarkoitusperät ja suoranaiset valheet. Journalisteilla on omat ohjeensa,  ammattiviestijöillä samoin, mutta harmaat alueet ovat suuria ja soisevia, ja villi länsi lähellä.

Pukki, peikko ja kaalimaa -seminaari oli kaikin puolin menestys. Myös Yle huomioi seminaarin haastattelemalla Ulla Järveä – Joy & Orderin nimeä ei sentään mainittu, koska mainonta. Tädit kiittävät lämpimästi vieraitaan – seuraava seminaari on jo muhimassa, joten seuratkaa ilmoitteluamme tässä mediassa!