Monituumasta toimeen – ProCom-päivä 2016

Laura MänkiNo Commentsviestintä

Minulla oli ilo olla mukana viestinnän ammattilaisten järjestön ProComin Helsingin Pörssitalolla järjestetyssä vuotuisessa ProCom-päivässä 7.6.2016. Edustin Stadissa paitsi itseäni ja firmaani, myös ProComin hiljattain perustettua Turun-jaosta: pääkaupungissa kun tahtoo usein unohtua, että viestintää, kuten muitakin asioita, tehdään myös Kehä kolmosen ulkopuolella ja ulkopuolisille. Mutta stadilaisille kettuilu sikseen – kukonlaulun aikaan heräämisestä huolimatta olin mielissäni, että pääsin paikalle. Puhujakaarti oli erinomainen ja päivän teema ”Monimuotoisuus ja uudistuminen” juuri se aihepiiri, jonka parissa koko ajan painiskelemme. Tässä koosteeni päivän annista: kolme pointtia, joiden soisi jäävän sekä omaan takaraivooni että leviävän laajemmalle.

Ajattele toisin, osa I

Mitään uutta ei synny, ellei uskalla ensin ajatella uusia ajatuksia. Eihän se helppoa ole. Jos ihmiset luontaisesti ryntäisivät pelotta kohti uutta ja tuntematonta, tätäkin bloggausta kirjoittaisi ihmisen sijasta nyt torakka tai mahdollisesti kissa.

Filosofi Maija-Riitta Ollila kannusti kuulijoita pakenemaan mielen vankiloista. On kuitenkin paljon helpompaa tunnistaa muiden kalterit kuin omansa: minulla on totuus, muilla käsityksiä. Uuden ajatteleminen ja omien tottumustensa tarkastelu on epämukavaa, mutta kehitykselle välttämätöntä. Monituumaisessa, moniäänisessä maailmassa ainoa tapa rakentaa asioita yhdessä on toisten kuunteleminen, heidän asemaansa asettuminen ja lähtökohtiensa ymmärtäminen. Jotta pystymme kurkottamaan toistemme kupliin ja barrikadien taa, on ymmärrettävä, mikä toista osapuolta kiinnostaa. Miten suhtaudun lähimmäiseen, jonka ajattelu on omasta näkökulmastani toiselta planeetalta?

Ollila haastoi myös miettimään, onko yksinkertaistamisen raja tullut vastaan. Kun viestiä kirkastaa tarpeeksi, voi tulla niin kirkasta, että viesti häviää tyystin.

Meidän on tultava toimeen sen kanssa, että elämme erilaisten ajatusten ja näkemysten ristiaallokossa. Kun tämän hyväksyy, hyväksyy myös sen, että omia ajatuskaltereitaan täytyy heilutella. Niin pitkälle, että kun alkaa pelottaa, on aika ottaa askel eteenpäin.

Ajattele toisin, osa II

Järkevyys on suomalainen perushyve. Tieto ja rationaalinen ajattelu ovat insinöörivetoisen maamme perusarvoja. Viestinnän kentässä tämä näkyy niin että tarkka mittaaminen ja erilaiset tekniset ratkaisut tahtovat välillä nousta itse viestejä tärkeämmiksi. Tietojenkäsittelytiedetaustani takia rakastan itsekin dataa ja koodia, mutta mitä intuitioon ja flow-tilaan tulee, niin nimenomaan koodaamisessa ne ovat useimmin tulleet vastaan. Se hetki kun keksit että siinä se on, kas näin. Se hetki, kun ratkaisu nousee mielestä kuin joutsen järvestä.

Tutkija Samu Mielonen puhui hienosti intuitiosta ja siitä, mitä nykytiede kertoo aivoistamme. Aivopuoliskoajattelu on vanhentunutta: käytämme kaikki molempia puolia, ja kaikki toimiva päätöksenteko vaatii sekä intuitiota että tietoista päättelyä. Jos yritämme nojata pelkkään tietoiseen päätöksentekoon, toimimme ihmiselle epäluontaisesti. Intuitio on ihmisen kaunein puoli: se joka erottaa meidät tekoälystä. Uudet keksinnöt ja läpimurrot – joita kansakuntamme niin kovasti kaipaa – nousevat intuitiivisesta ajattelusta.

Intuitiivinen ajattelu puolestaan nousee rauhasta ja kuuntelusta. Oman mielen tyynnyttäminen ja kehon käyttäminen mielen ohjaamiseen on kaukana huuhaasta: niin hienoa systeemiä ei olekaan kuin ihmiskehon ja -mielen yhteispeli. Intuitio on ylivertainen menetelmä päätöksentekoon epävarmuudessa, siis silloin kun emme tietoisen päättelyn perusteella pysty päättämään, miten pitäisi toimia ja mitä valita. Tätä voi harjoittaa: rauhoittuminen ja hiljentyminen, mielen avaaminen ja sieltä nousevan tiedon havainnoiminen ja tulkitseminen ovat opittavissa.

Kysy tarkasti, saat vastauksen. Ole oma oraakkelisi. Kyllä, ei, jotain ihan muuta?

Ja kyllä, intuitiivisessa päätöksenteokssa voi tulla virheitä. Niistä kannattaa oppia. Mutta tulee niitä virheitä tietoisessa päättelyssäkin ja aika lailla tuleekin. Kannattaa myös muistaa, että intuitio on kuin lihas: se paranee harjoittelulla. (Intuitiivisen päätöksenteon guru Daniel Kahneman on muuten taloustieteen nobelisti.)

Ajattele toisin, osa III

Suuresti arvostamani arkkipiispa Kari Mäkinen puhui tarinoista. Siitä miten meillä viestijöillä on taipumus ja usein tehtäväkin kilpailla tilasta, jossa kerrotaan julkisia, strukturoituja menestystarinoita. Niitä joilla luodaan mieltä ja merkitystä.

Huolella rakennettujen julkisten tarinoiden rinnalla kuitenkin kulkevat tarinat, joita ei kerrota. Ne tarinat ovat hajanaisia, unenomaisia, kätkettyjä ja yksityisiä, tuskallisia, syvälle mieleen kätkettyjä. Niillä ei voiteta palkintoja eikä saavuteta tuloksia, eikä niitä oikein mitatakaan voi. Mutta olemassa ne yhtä lailla ovat, ja vaikuttavat yhteiseen todellisuuteemme vähintään yhtä vahvasti.

Äänekkäiden tarinoiden takana on hiljaisuus: vaietut kertomukset, arvottomuuden ja häpeän kokemukset, kysymykset siitä, saanko olla tällaisena olemassa. Miten me niihin suhtaudumme? Ohittamalla, koska niitä ei näy eikä niitä voi koota infograafiksi?

Ajattele toisin – mutta miten?

Itse jäin miettimään sitä, miten uusia ajatuksia ruokitaan. Kun omassa ja totutussa on niin mukavaa ja turvallista, miten motivoida ja tuuppia itseään kohti tuntematonta? Ja onks pakko jos ei haluu?

Ehkä näin: kanssakäymisellä, kuuntelemisella, altistamisella itsensä uusille ihmisille ja kokemuksille. Taiteella: itse tekemällä ja kokemalla. Menkää, ihmiset, kesänäyttelyihin ja katutansseihin ja festareille, soille ja metsiin. Jutelkaa jonkun sellaisen kanssa, jota ette tunne. Kokeilkaa jotain, mitä ette ole ennen tehneet, lukekaa outo kirja ja tehkää siitä uudet muuvit. Katselkaa läheltä niin pientä kasvia ettei sitä meinaa nähdä.

Monimutkaisessa maailmassa, jossa erilaiset näkökannat ja tarinat risteilevät ja työkavereina on sekä ihmisiä että koneita, on löydettävä omat selviytymistapansa. Johtamisella, niin työyhteisöjen kuin vapaamuotoisempienkin yhteisöjen johtamisella on valtava haaste – ja kuten ProComin puheenjohtaja Taina Pieski totesi heti tervehdyspuheenvuorossaan, johtaminen on viestintää. Ammattiviestijöillä on tässä iso rooli: mahdollistajina, rakentajina, tukijoina, suunnannäyttäjinä. Mutta viimeistään nyt on aika tajuta, että viestintä kuuluu kaikille. Tehdään siitä helpompaa sillä, että edes yritetään asettua muiden asemaan.