Moka on pehmeä paketti

Työyhteisövalmentaja, työnohjaaja Terhi Lavonen on Joy & Orderin “naapurintäti”, jonka kanssa olemme kehittäneet mm. Viestintäairut-valmennusta. Yksi Terhin perusteeseistä kuuluu näin: “Moka on lahja”.

WTF? Miten niin lahja? Mokaaminenhan on kamalaa. Ei ole yhtään kivaa tehdä virhe ja joutua sen myötä loanheiton kohteeksi, pahimmillaan menettää työpaikkansa.

“Niin, nukkuva ei syntiä tee, mutta ei sitten paljon muutakaan”, nauraa Terhi. “Mutta kriisistä syntyy aina jotain uutta. Vähän kuin Feeniks-lintu, joka syntyy tuhkasta. Välillä sattuu kipeästi, mutta ilman mokia ei myöskään opi mitään.”

Niin. Jos tarpeeksi polttaa siipiään, oppii toisaalta ainakin sen ettei enää kommentoi. Tai tee mitään. Onko tämä hyvä vai ei?

“Ainakin tulee ammatillisen itsetutkiskelun paikka. Samalla voi kehittyä”, lohduttaa Terhi.

Miten tämä auttaa sosiaalisen median alkutaipaleella olevaa työntekijälähettilästä, asiakaspalvelijaa tai pikaisen twiitin tuikannutta johtajaa?

“On tärkeää muistaa, että ihmiset saavat olla eri mieltä keskenään. Ihmiset saavat provosoidakin toisiaan. Mitä sitten jos joku postaakin underground-mielipiteen? Ja mitä sitten jos joku haluaa tulkita väärin? Mistä tahansa saa väännettyä riidan, mutta onko kyseessä oikea moka? Somekuraa voi tulla niskaan ihan mistä tahansa, jos huono tuuri käy.”

Kurakuuron yllättäessä voi myös miettiä, mikä on meuhkaamisen tarpeen takana. Onko kyseessä aito moka – vai vain jonkun mielestä väärä mielipide?

“Joskus voi olla parempi olla vastaamatta mitään. Kaikkeen ei tarvitse puuttua. On välillä ihan randomia mistä ihmiset pahoittavat mielensä. Herrasmiessopimukset eivät tunnu olevan enää voimassa, jos ovat koskaan olleetkaan.”

Mikä sitten on ihan ehta moka?

“Riippuu henkilöstä ja tilanteesta. Ihan oikea moka on kyseessä, jos esimerkiksi levittää huhua tai suoranaista väärää tietoa, siis vastoin parempaa tietoaan, eikä oio virhettään. Tai jos teko on ristiriidassa yrityksen arvojen ja sovittujen pelisääntöjen kanssa. Jos on rikottu sääntöjä, tilanne on selvä – jos esim. lentokapteeni twiittailisi olevansa kännissä töissä. ‘Kännissä ja läpällä’ ei siinä tilanteessa selitykseksi riittäisi.”

Miten neuvoisit esimiestä somekohun keskellä?

“Kuten todettu, selvät rikkeet ova yleensä selvää kauraa. Mutta harmaata aluetta on paljon. Tässä mitataan työyhteisön vahvuus ja kulttuuri: saako työntekijä tukea, saako asiakas tukea? Kuka asetetaan ensimmäiseksi? Se toki auttaa, jos yhteisössä on etukäteen määritelty, mistä aihepiireistä esim. sosiaalisessa mediassa puhutaan. Ja mikä on oman yhteisön ydinviesti: se jonka pitäisi kuultaa taustalla joka ikisestä viestistä mikä ulos lähtee, firman tai työntekijän nimissä. Millä mielellä asiakkaan halutaan kävelevän liikkeestä ulos tai seuraavan yrityksen viestintää?”

Entä jos yksityistililtä haluaakin twiittailla jotain ihan muuta kuin mitä yrityksen linjaan kuuluu?

“Niin. Määrittääkö ammattirooli yksityisminää vai päinvastoin? Sen lauluja laulan, jonka leipää syön? Saako ihmisillä olla oma elämä vai viekö se uskottavuutta ammattiminältä?” pohtii Terhi. “Riippuu paljon ammatista ja asemasta. Poliitikkoa ja poliisia voidaan arvioida toisin kriteerein kuin rivikansalaista. Yrittäjän kannattaa olla erityisen tarkkana, koska ammatti- ja yksityisminää on vaikea erottaa toisistaan.”

Mikä olisi mielestäsi tärkein neuvo somemokaamista pelkäävälle – tai mielensä herkästi pahoittavalle?

“Kun annettais ihmisten olla rauhassa. Hyvä käytös auttaa pitkälle. Aina silti löytyy niitä, jotka käyttäytyvät huonosti. Mutta ei tarvitse olla ilkeä. Kannattaisi miettiä, mitä hyötyä tästä on ja kenelle. Miksi olla armoton, itselleen tai muille?

Kolme uutta ehdotusta mokiin suhtautumiseen

Takinkääntö kunniaan!

On sallittua muuttaa mielipidettään ja korjata itseään. Uusi tieto ja ymmärrys muuttavat tilannetta, eikä kenenkään tarvitse hirttäytyä mielipiteisiinsä.

Mokalla kohti uutta

Mitä jos yrityksellä tai yksittäisellä henkilöllä onkin tarve provosoida ja sitä kautta profiloitua uudestaan? “Moka” voi olla raju tapa julkistaa muutos, mutta kertarytinä voi olla tehokkaampi kuin pitkä hivutus.

Hädässä ystävä tutaan

Keneltä sait tukea – esimieheltä, kollegoilta, asiakkailta? Keneltä et? Mitä “moka” kertoo työyhteisön viestinnän ohjeiden ja käytäntöjen toimivuudesta? Mitä korjattavaa kriisi paljastaa?

Lisäys 9.1.2017 klo 17.45: Ja heti päästiinkin teemaan kiinni! Kun hatarapäinen kirjoittaja maanantaikiireessä etsi sopivaa kuvituskuvaa, mukaan tarttui kännykkään talletettu lystikäs otos jostain parin vuoden takaa. Vasta julkaisun jälkeen alkoi muistua mieleen, että jaa niin juu, tässähän on kyseessä Salon Taidemuseo Veturitallissa vuonna 2015 New Narrative and Reader – Taiteen uudet tarinat -näyttelyssä ollut, museon kirjastoon sijoitettu Pauliina Kaasalaisen teos. Olisiko pitänyt tarkistaa saako kuvaa käyttää…no olisi! Mitä tästä opimme: a) merkitse kuviin metatiedot ennen kuin unohdat mistä on kyse ja b) hoida luvat kuntoon.

10.1.2017 Varmemmaksi vakuudeksi alkuperäinen kuva on vaihdettu kuvaan torkkuvasta kissasta, koska a) kissankuvia ei internetissä ole koskaan liikaa ja b) vanhan hokeman mukaan kissa suunnittelee pahantekoa, vaikkei vielä olisikaan tehnyt mitään. Itse asiassa kuultuna kuvan kissa on syytön kaikkeen.