Kevät toi viestintäairuen
Sitä saa mitä tilaa! Kun Polulla-Päivin ja Aikatra-Terhin kanssa ryhdyimme syksyllä hahmottelemaan sitä, minkä nimeksi sittemmin tuli Viestintäairut-valmennus ja jota nyt Hämeen ammattikorkeakoulun henkilöstön kanssa pilotoimme, emme vielä lainkaan tienneet minne tiemme keväällä vie. Kun päätimme, että etsimme pilottiin ihan oikean työyhteisön, jonka kanssa pääsemme testaamaan ideoitamme uudentyyppisestä työyhteisöviestinnän ja sosiaalisen median koulutuksesta, emme vielä tienneet kenen kanssa päädymme tekemisiin. Nyt kun osallistujat on valittu, ensimmäinen työpaja pidetty ja Yammer-keskusteluryhmä porisee, tuntuu siltä että ollaan jo saatu sitä mitä lähdettiin hakemaan – ja tätä on vielä kuukausi jäljellä, mahtavaa!
Joku voisi ajatella että mitä sitä nyt vielä rehvastelemaan kun näin alussa ollaan, mutta siinäpä se juuri on – prosessi on vähintään yhtä tärkeä kuin lopputulema. Me valmentajat olemme valmennettavien kanssa vain määrätyn ajan, mutta sen jälkeen ryhmä etenee toistensa tuella ja omissa yksiköissään. Työ jatkuu käytännössä ja ruohonjuuritasolla. Kaikki osallistujat ovat oman alansa ammattilaisia: tämän ammattitaidon ja innostuksen äärellä ei voi kuin olla hämmentynyt ja kiitollinen. Ammattikorkeassa kun ollaan niin mukana on tietysti myös monia opettajia, ja tämä näkyy monin tavoin – opettamisen ammattilaiset ovat myös oppimisen ammattilaisia.
Sopivasti vanhassa mielisairaalan juhlasalissa pidetyn ensimmäisen työpajamme aiheina olivat organisaation ydinviestit sekä oma roolimme viestijöinä: yksityishenkilöinä, työpaikan edustajina, organisaatiotilin takaa tviittailevina ja postailevina ääninä. Työpajassa ja Yammerissa on käyty mielenkiintoista keskustelua eri näkökulmista. Mainiona bonuksena tulee itselleni vielä se, miten erilaisiin aihepiireihin kautta pääsee kurkistamaan: ravimaailmaan, yrittäjyysopintoihin (joita itsekin olisin nuorena kaivannut), hallintoon, kansainvälistymiseen, urheiluun… Ensimmäiset bloggauksetkin ovat jo HAMK:n airuilta maailmalle lähteneet, ja lisää tulee. Juuri nyt tätä tätiä naurattaa ja inspiroi tämä: kannetaan hashtagimme kekoon!
Mutta vielä sananen niistä ydinviesteistä, armottoman rehellisistä toiminnan ja tarkoitusperien kuvauksista, joista yhteisön nimissä viestivillä olisi hyvä olla edes jonkinlainen yhteinen käsitys – niistä tuli mieleen Kummelin pääministeri. Onko teidän organisaatiossanne ristiriitaa sen välillä, mitä tehdään ja ajatellaan ja mitä ulospäin viestitään?
Vapun alla jatketaan motivaation merkeissä!
