Ostetaan: vihertumpelon Digistartti

Investoin pari kesää sitten pihaamme pari sataa euroa: istutin perennapenkin. Olin haaveillut kukkapenkistä pitkään. En kuitenkaan ollut saanut mitään aikaiseksi, koska en oikein tiennyt, mitä istuttaa, minne ja miten niin, että kasvit viihtyisivät ja lopputulos olisi kaunis vielä edes yksien lumien jälkeen. Googlaamalla päädyin aina tuskastuttavan tietotulvan ääreen. Päätin nyt kuitenkin tehdä jotain, vaikka se menisi pieleenkin – taas.

Vihollisten hyökkäykset

Ensimmäisinä kesinä oman pihan omistajana olin innokas. Istutin sata sipulia liljoja. Seuraavana kesänä pihaamme rynnistivät liljakukot. Niiden toukat jättivät iljettäviä mustia palleroitansa liljojen lehdille. Käytin tuntikausia – ei, päiväkausia – poimien niitä pois.

Aikuiset liljakukot pitivät minua hävyttömästi pilkkanaan parittelemalla samalla sankoin joukoin suoraan silmieni alla.

Ne, jotka eivät olleet lisääntymispuuhissa, rouskuttivat vielä jäljellä olleita lehtiä. Pari kolme kesää jaksoin, kunnes kaivoin kaikki sipulit ylös.

Kannan pihastamme joka kesä pois säkkikaupalla rikkaruohoja istutusten juurelta. Kun palaan mökkilomalta, huomaan, että ne ryökäleet ovat poissaoloni aikana bilettäneet ankarasti ja levittäneet krapulaisia juuriaan entistä syvemmälle pihakivien väliin.

Röyhkeästi hekotellen ne näyttävät minulle keskisormeaan, kun kuoriudun ulos autosta kainalossani Ikea-kassilasteittain pyykkiä.

Kokeiluni ovat siis olleet pääsääntöisesti epäonnisia. Jotain olen kuitenkin tehnyt kymmenen vuoden aikana myös oikein. Olen nimittäin älynnyt olla koskematta siihen, mikä pihassamme on toiminut jo parin vuosikymmenen ajan. Yllä olevan kuvan kaunis pioni saa tököttää keskellä nurmikkoa ihan rauhassa.

Optimismi nostaa päätään

Kaksi kesää sitten siis halusin taas yrittää. Kun perennapenkki oli viimein valmis, tuntui tosi hyvältä. Se näytti kauniilta, ja jo ensimmäisenä kesänä tuli kukkiakin. Fyysinen ponnistelu, omalle epämukavuusalueelle uskaltautuminen ja työn jäljen näkeminen palkitsivat.

Miltä penkki näytti seuraavana kesänä? Keväällä kukkineet tulppaanit antoivat toivoa. Kaikki siitä eteenpäin oli surkeaa jatkumoa liljakukoille. Pioni heitti henkensä heti alkuunsa. Eniten Biolania suoniinsa tuntuu saaneen vanha mäkimeirami, jota voisi jo kutsua pensaaksi. Samoin pieni vanhan syreenipensaan palanen penkin nurkassa on innostunut ja kasvanut niin suureksi, että nyt se peittää puolet perennojen jäämistä alleen. Vain syysleimut tarjosivat nuupahtaneita kukkiaan, ja niidenkin pitkät, puolikaljut varret sojottivat etelään.

Kun kuluneen kesäkuun pakkasten jälkeen tuli viimein helle, osasin odottaa, että huonostihan tässä käy. En jaksanutkaan kastella penkkiä, koska joutuisin kantamaan kaiken veden sisältä kannu kerrallaan. Päätin, että kukat saavat pärjätä tai olla pärjäämättä sillä vedellä mikä taivaalta tulee. Herran haltuun. Se oli virhe.

Tosiasioiden myöntäminen ja avun pyytäminen

Asuinalueellamme on paljon vanhoja puutarhoja, joiden keväästä syksyyn kestävää kukkaloistoa katselen ihaillen. Haluaisin heti omaan pihaamme samanlaisen. Mutta tiedän, ettei se mene niin, vaan minun pitäisi ponnistella sen eteen, olla ahkera ja tehdä pitkäjänteisesti työtä. Nähdä vaivaa ei vain yhden kerran, vaan pitkään ja tasaisesti. Isoäitien pihat ovat vuosikymmenien ikäisiä. Mut ku.

Haluaisin ostaa jotain tolkkua tähän hommaan. Tarvitsisin pihasparraajan, jolle ihan alkuun saisin oksentaa kaiken turhautumiseni ja kiukkuni. Hän osoittaisi minulle selvät ongelmakohdat, löytäisi edes pari asiaa, jotka olen tehnyt oikein, ja tekisi sen jälkeen pihamme viisivuotissuunnitelman. Hän kertoisi, mihin pystyn itse ja mihin tarvitsen apua. Pihasparraaja ei häipyisi kesken kaiken, vaan kävisi kerran jokaisena vuodenaikana luonani katsomassa, miten minulla sujuu, ja tarvittaessa heittäisi kehääni joko keppejä tai porkkanoita.

Ratkaisu: hälytetään Maija Poppanen

Melko usein meitäkin pyydetään toimittamaan valmista tavaraa. Tarttis saada blogi ja Facebook-sivu. Hakukoneoptimointiakin pitäis tehdä ja hakusanamainontaakin vois kokeilla. Uutiskirjekin olis hyvä idea. Silloin soitetaan Maija Poppaselle.

Vastaamme tähän puheluun mielellämme, soitto on todellakin tullut oikeaan paikkaan. Laukustamme ei kuitenkaan löydy valmiita somekanavia, Facebook-tykkääjiä, mobiilisovelluksia tai bloggauksia. Sieltä löytyy lusikka ja lääke. Sieltä löytyy myös kartta ja kompassi, kynä, kumi ja tarralappuja sekä visaisia kysymyksiä.

Haluamme ensin yhdessä katsoa, mikä teidän tilanteenne on nyt ja mihin haluaisitte päästä.

Paljonko teillä on resursseja käytettävissänne? Mitä voisitte tehdä itse? Mitä te myytte, miksi ja kenelle? Miksi joku haluaisi lukea juttujanne?

Suunnitellaan ensin, ja ruvetaan sen jälkeen laittamaan asioita yksi kerrallaan kuntoon. Pysymme rinnallasi juuri niin kauan, kuin tarvitset. Palvelun nimi on Digistartti. Kysy mistä vaan, mutta älä, hyvä ihminen, puutarhanhoidosta. No okei Tiina lupasi konsultoida siinäkin.