Tätiys on asenne elämään

Takana on pari kuukautta tätinä ammatillisessa mielessä. Sukulaissuhteiden puolesta ura on jo pitempi, tarkalleen ottaen 23 vuotta. Silloin syntyi rakas siskonpoika ja ensimmäinen kummilapseni. Mutta siitä enemmän muissa kanavissa.

Liityin Joy & Orderin riveihin helmikuussa ja tunsin tulleeni kotiin: sain luvan olla virallisesti täti. Olin jo useamman vuoden ajan tuntenut itseni kasvavassa määrin tädiksi. Maitosuklaa oli vähitellen vaihtunut tummaan suklaaseen. Jazz kiinnostaa yhä enemmän. En enää jaksa valvoa yli puolen yön, jotta pääsisin yökerhon lattialle tamppaamaan dancen tahtiin (tätä tulee kyllä vielä joskus tehtyä sälekahtimet kiinni kotona yksin heiluen, mutta tästäkin enemmän muissa kanavissa).

Muutama päivä sitten eräs ystäväni kommentoi tätimäistä Facebook-päivitystäni: ”Anne, mä en nyt ole ihan varma tosta täti-hommasta. Antaa jotenkin vanhan kuvan. Vaihda se vaikka daamiksi, se on ajattomampi.” Olimme myös omalla porukalla miettineet aiemmin – osana omaa strategiatyötämme – mitä tätiys meille merkitsee. Kestääkö se aikaa ja muuttuvia tilanteita?

Tätiys ja minä

Itselle tätiys on tässä hetkessä ja ajassa positiivinen asia. Henkilökohtaisella tasolla se tarkoittaa tiettyä kypsyyttä olla oma itsensä, itsensä tuntemista ja yhä enenevässä määrin myös itsensä hyväksymistä sellaisena kuin on. Sitä alkaa tuntea omat vahvuutensa ja luottaa niihin. Kokemus on opettanut, että vaistoaan kannattaa kuunnella ja uskoa. Alitajuisella tasolla aivomme ovat aina muutaman askelen edellä tietoista puoltamme. Omia heikkouksia ja vajavaisuuksia pyrkii katsomaan lempeydellä. Eikä enää kannata ottaa itseään ja elämää liian vakavasti.  Ajan myötä huomaa, että moni klisee muuttuu todeksi. ”Mitä vanhemmaksi tulet, sitä vähemmän ymmärrät tietäväsi”, ”asiat eivät ole mustia ja valkoisia vaan täynnä harmaan eri sävyjä”, ”kaikki tapahtuu tarkoituksella ja ajallaan”. Sitä huomaa miten tärkeää ja antoisaa on olla koko ajan elämälle utelias ja oppia uutta. ”Vierivä kivi ei sammaloidu”, jos yhden sananparren vielä sallitte. Elämää kaikissa sen muodoissaan arvostaa enemmän. On helpottavaa huomata, että on ihan ok olla jonkun kanssa eri mieltä. Ei tarvitse olla aina oikeassa ja päteä. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu ja juniin monenlaista porukkaa. The more the merrier!

Ilon ja järjestyksen tädit

Mitä tädit sitten meinaavat kun puhutaan tätimeiningistä Joy & Orderin nimissä? Miten se näkyy meidän tekemisissämme?

Tätiys on sitä, kun kokemuksen mukanaan tuoma terve itsetuntemus, vahva osaaminen ja asiantuntemus kohtaavat nöyryyden ilman nöyristelyä. Uudet tilanteet ratkaistaan nokkeluudella. Tätiydessä suorapuheisuus yhdistyy ystävällisyyteen ja rehellisyys empatiaan. Tätiä on helppo lähestyä, sillä hän ymmärtää elämän monimutkaisuuden. Asiakkaalla(kin) on monta rautaa tulessa, kaikkeen ei ehdi paneutua, eikä kaikkea ehkä ihan itse osaakaan. Lapsia pitää kuljettaa harrastuksiin, vanhaa isää auttaa ehtoopuolen haasteissa, puhumattakaan että myyntiä tai jäseniä pitäisi saada lisää ja kauheesti pitäis siellä somessakin ehtiä jakaa ja kommentoida. Täti kyllä tietää, ymmärtää ja osaa auttaa. Täti osaa myös puhua hankalista asioista, kuten rahasta ja teknoloogiasta olematta tyly.  Täti on oppinut jo nauttimaan elämästä ja arvostaa sekä muiden että omaa vapaa-aikaa ja mukavia asioita. Mainittakoon silti, että vaikka elämänkokemus auttaa tätiydessä, uskomme että on täysin mahdollista liittyä tätien joukkoon ja toimia ”tätimäisesti”, vaikka olisikin syntynyt setänä ja vuosia mittarissa olisi vähemmän. Tätiys on asenne elämään ja muihin ihmisiin.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan: täti haluu viihtyy ja auttaa, ei pätee ja käyttää valtaa. Täti, ja ylpeä siitä.